MITÄ HELVETTIÄ!!

Viime jaksossa: 0urebor0 kävi Väestörekisterikeskuksen sivuilla, ja huomasi muistinsa menneen pitkältä ajalta. Myös nuoruus ja aikuisuus on mennyt.

Ihminen amnesiassa. Pelottaa.

Ensimmäinen asia mistä pitäisi päästä eroon, on tämä korvia punoittava nolous. Melkein jätin kertomatta vaimolle. Mutsille kerroin videolla. Ai mitä? ”Näyttää siltä, etten enää muista paljon paikoista missä olen asunut.” Olisi pitänyt kertoa niinkuin asia todella on: en muista MITÄÄN koko historiastani.

Jos vielä täsmentää, en muista mitään mitä yritän. Toki muistan tapahtumia, mutta mulla ei ole valtaa valita mitä muistan. Muistan kun parhaan kaverini kanssa rakennettiin majaa Siltamäessä. Mutta kysäise joku kysymys asiasta, esimerkiksi oliko maja pystyssä myös talvella? Rakensimmeko sitä myös koulun jälkeen vai vaan viikonloppuisin??

Tyhjää.

Uskallanko kertoa tästä lapsille? Tai miten kertoa? Tottakai lapset tietää muistihäiriöstä, mutta mitä ne tietää, mitä lapset ymmärtää. Varmasti valehtelen itselleni kun kuvittelen heidän olevan ihan levossa asian kanssa. ”Eihän ne ole kysynyt paljon mitään, eikö se osoita että tietävät kaiken mitä haluavat?”.

Sitäpaitsi ovatko sosiaalialaa opiskeleva tai viittä vaille maisteri millään mittarilla lapsia…

Koko lapsiasia on vaikea mulle, että en uskalla raottaa sitä Pandoran boxia just nyt.

After all, tomorrow is another day!